Päätin antaa kirkolle joululahjan. Toivon, että se, kuten uskonnottoman lahjalle hyvin sopii, muodostuu kirkolle myrkkypilleriksi.

En tavoitellut etsiä lahjaa kirkolle. Mutta se putkahti vastaan, joten päädyin että on hyvä antaa se.

Lahja on seuraava: kiintoisa palanen informaatiota.

Lähtöolettamuksena on, että Suomessa tulee voimaan avioliittolain muutos, jonka oikeuttamana  samaa sukupuolta olevat voivat mennä keskenään avioliittoon. Ja että avioliittolain muutos sisältää pykälän, jonka mukaan uskonnolliset yhdyskunnat voivat asettaa lisäehtoja niiden toimittamille avioliittoon vihkimisille, esimerkiksi ehdon että avioparin osapuolten on oltava vastakkaiset sukupuolet. Tällainen avioliittolain muutos on hyväksytty Eduskunnassa, joten sen voi otaksua tulevan voimaan.

Olettamuksiin sisältyy myös se, että Suomen luterilaisen kirkon kirkkolakia ja kirkkojärjestystä ei pysty muuttamaan ilman että sen kirkolliskokous hyväksyy muutoksen 3/4 määräenemmistöllä ja että muutoin jää voimaan mitä nykyään kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä lukee.

Siinä tilanteessa Suomen luterilainen kirkko, joka on oikeusasemaltaan valtionkirkko ja joka tapauksessa velvollinen noudattamaan mitä avioliittolaki säätää, ryhtyy vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Ellei vähintään kirkkojärjestykseen tule muutosta, kirkollisen vihkimisen lisäehtoa, jolla samasukupuoliset parit suljetaan pois. Nykyään kirkkolaissa ei säädetä yhtään lisäehtoa ja on katsottu riittäväksi että rippikoulunsuorittaminen vaaditaan kirkkojärjestykseen kirjoitetulla lisäehdolla jotta se on pätevä edellytys jonka puuttuminen estää kirkkovihkimisen. Lisäehdot on siis asetettava vähintään kirkkojärjestyksen selvällä aukilausutulla määräyksellä, mikään muu oikeuslähde ei siihen riitä kuin kirkkolaki tai kirkkojärjestys. Esimerkiksi kirkon eräs eläkkeellä oleva juristi, kirkkoneuvos Risto Voipio on kirjoittanut että kirkkokäsikirja ei riitä oikeuslähteeksi estämään avioliittolain pääsääntöä velvoittamasta kirkon viroissa olevia. On oikeuslähdehierarkkisesti tietenkin päivänselvää, että mikään valtion säädöskokoelmassa julkaisematon lisäehto ei voi olla pätevä tekemään poikkeusta avioliittolain pääsäännöstä silloin kun on kyse viranomaisen vihkimistoiminnasta. Kirkko on vihkimistoiminnassa viranomainen, ja niitä velvollisuuksia on jokaisen papin noudatettava.

Kun tuolla luterilaisella kirkolla on viranomaisasema. Josta luopumista ei ole vielä lailla tehty. Joten siitä seuraa että kirkon pappien on tarkoin noudatettava muutetun avioliittolain säännöksiä. Joista ei kirkkojärjestys eikä kirkkolaki tältä osin säädä poikkeusta, ei säädä lisäehtoa.

Aivan varmasti tämä velvollisuus aiheuttaa itkupotkuraivareita kirkon sisällä.

 

On näköpiirissä että Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa ei löydy 3/4 enemmistöä tekemään kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen muutosta, jolla asetettaisiin lisäehto että vihittävän parin osapuolten tulisi olla mies ja nainen.

Kirkolliskokouksessa on yli neljäsosa sellaisia kirkolliskokousedustajia, joiden mielestä lisäehto olisi tasa-arvon vastainen, tai toimisi kirkon vahingoksi tulevaisuudessa, tai olisi luterilaisen doktriinin vastaista puuttumista yhteiskunnan normeihin, tai jostakin muista syistä huono.

Lisäehdon asettamalla, kirkko ajaisi itseään jälleen yhä kauemmas suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä ja kansalaisten valtaenemmistön käsityksistä tulevaisuudeaaa.

 

Kunnollinen luterilainen ei sellaista lisäehtoa ryhdy hyväksymään eikä kannattamaan. Toisin kuin esimerkiksi roomalaiskatolisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa, avioliitto ei ole sakramentti luterilaisessa kirkossa. Luterilaisen uskonnon doktriinin mukaan avioliitto on maallisen yhteiskunnan asia ja maallinen instituutio. Luterilaisen uskonpuhdistuksen nimikkokäynnistäjä, saksalainen Martin Luther, kirjoitti selkein sanoin: "koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä.... Antaa ... raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu. ...jos meitä pyydetään ... morsiuspari ...vaikka vihkimäänkin se,... on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään".

Kirkolliskokouksessa voidaan otaksua olevan runsaasti niitä kirkolliskokousedustajia, yli neljänneksen ainakin, jotka ottavat vakavasti Lutherin opetuksen ja kieltäytyvät hyväksymästä, että papit, kirkon työntekijät, kirkolliskokous, ryhtyisi antamaan säädöksiä ja määräyksiä avioliiton esteiksi, poikkeamaan siitä mitä yhteiskunnan maallinen raati (eduskunta) on jo avioliittolain muutoksella järjestänyt. Ja jotka kieltäytyvät hyväksymästä luterilaisuuden vastaista toimintatapaa, että papit kieltäytyisivät vihkimästä samasukupuolisia pareja silloin kun pyydetään.

 

Toki voidaan odottaa kirkkoväen ja kirkolliskokouksen keskuudesta löytyvän niitäkin, jotka tekevät juuri niin kuin Luther kielsi: Haluavat pappeina ja kirkonväkenä antaa säädöksiä ja määräyksiä avioliitosta. ... ja tekevät juuri päinvastoin kuin Luther käski: Haluavat kieltäytyä vihkimästä pareja avioliittoon, vaikka pyydetään.

 

Suunnilleen puolet papeista on tiettävästi jo nyt valmiit vihkimään samaa sukupuolta olevat parit avioliittoon. Jos ja KUN kirkolliskokous ei pysty tekemään muutosta edes kirkkojärjestykseen, jossa kirkollinen vihkiminen rajattaisiin miehen ja naisen välille, niin nämä puolet papeista voivat sitten toteuttaa vihkimisiä. Onhan heillä puolellaan avioliittolaki.

 

Toivon lämpimästi, että kirkko nauttii tästä myrkkypilleristä jonka annoin sille joululahjaksi.