Näkemykseni on, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin käytös muistuttaa Hitlerin toimintaa 1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alkupuolella. Ja myös Putin pyrkii toiminnallaan ja sanoillaan vetoamaan aika samanlaiseen demografiseen ryhmästöön kuin Hitler, mikä tekee Putinin ideologiasta ja teoista aika samanlaista kuin Hitlerillä oli. Demografiset joukot joita Putin pyrkii pitämään tukenaan, ovat yhteiskunnan rump-vanhoillista yleistyytymätöntä kansalliskiihkoista joukkoa, aika samanlaista kuin Hitlerin kannattajajoukot.

 

En halua syyttää sinänsä venäläisiä kansana. Venäjällä asuu hyvin paljon ihmisiä jotka eivät haluaisi osallistua naapurimaiden ahdistelemiseen eivätkä soisi maansa sellaista tekevän. Näkemykseni on, että tietyissä oloissa riittäisi että Venäjä pääsisi Putinista irti, niin että irrottautuisi putinilaisesta ideologiasta myös. Putin on kuitenkin sementoinut asemansa erinäisin keinoin niin, että demokraattisesti hänestä ja hänen ideologiastaan Venäjän vallanpitäjänä tuskin päästään eroon.

 

Palavasti toivon että Putin ajaisi itsensä samanlaiseen kohtaloon kuin Hitler teki. Hyvää vauhtia hänen asiansa ovat menossa siihen suuntaan. Putin alkaa olla kansainvälisesti katsoen yhtä eristetyssä asemassa kuin Hitler ja samankaltaisella tavalla on joutumassa yhä ahtaammalle.

Jos Putin päätyy samaan kohtaloon kuin mallikappaleensa Hitler, niin se tuloshan tietenkin sitten palauttaisi jonkin verran rauhaa ja turvallisuutta tänne meidän maapallonkolkkaamme.

 

Vastaväitteenä niille jotka sijaintisyistä tms haluavat nähdä Putinin Stalinin kaltaisena, todettakoon että sijainti (Moskova ja sen hallitsema valtio) ei itsessään tee politiikasta jne samankaltaista. Stalin oli varsin pitkälle suuntautunut toisin, ja hänellä (valitettavasti) oli merkittäviä ulkomaisia liittolaisia. Putinilla ei juurikaan ole merkittäviä ulkomaisia liittolaisia, kuten ei lopulta ollut Hitlerilläkään. Kansalliskiihkoisuus luonnostaan ajaa sensuuntaisesti eristyksiin. Siksi ei ole myöskään mitenkään osuvaa ennustaa Putinille Staninin jalanjälkien mallista tulevaisuutta eikä sentapaista menestystä.

Mielestäni Hitler on osuvampi vertauskohde.

 

Suunnilleen pahimpia skenaarioita on, että Putin toimii kuten Hitler. Valloituksia. Ainakin aluksi muutaman vuoden ajan.

Mutta hyvin todennäköisesti ei Putinia päästetä pitkään toimimaan niin. Hän saa vastaansa jotkut 'ympärysvallat', jotkut 'liittoutuneet'.

Suursotahan siitä sitten syntyy. Tämä siis on pahimpia skenaarioita.

 

Näkemykseni on, että siihen skenaarioon Suomen on varauduttava niin että ajoissa liittoutuu Putinin-vastaisten ympärysvaltojen liittokuntaan. Tuossa pahassa skenaariossa se lienee vaihtoehto, joka todennäköisimmin turvaa Suomelle lopulta itsenäisyyden ja meidän yhteiskuntajärjestyksemme, suomalaisille ihmisoikeudet.

Pidän selostamaani pahaa skenaariota aika todennäköisenä tapahtumaan todellisuudessa, ja lähivuosina.

Mutta jos se paha skenaario ei toteutuisi, niin arvioni on, että hyvin todennäköisesti tuo esittämäni ratkaisu (= 'pian liittoon Putinin-vastaisten ympärysvaltojen kanssa') toimisi tyydyttävästi Suomen kannalta myös monissa muissa skenaarioissa. Siten sillä toimenpiteellä ei todennäköisesti juuri missään tilanteessa kovin paljon hävitä (eikä kovin paljon vahingoituta) verrattuna siihen mitä muista ratkaisuvaihtoehdoista seuraisi.

Hedge the bets. Suomen turvallisuuspolitiikassa pitäisi mielestäni tehdä noin.

 

 

En ole mikään innokas ulkopoliitikko. Mieluummin ajan kotimaassa jne ihmisoikeuksia ja liberaaleja arvoja. Turvallisuus- ja ulkopoliittinen linja on kuitenkin syytä tuoda esille. Minun niiden asioiden linjani nykytilanteessa rakentuu yllä selostamieni näkökohtien ja perusteiden mukaiseksi, ainakin niin kauan ja pitkälle kuin Suomen etu on toimia yllä lausumallani tavalla.

 

Kim Sjöström