Pääkaupunkiseudun kunnat pitää yhdistää yhdeksi suurkaupungiksi.
Mielestäni kuntaliitoksiin perustuva Suur-Helsinki on parempi vaihtoehto kuin itsenäisten kuntien yhteinen metropolihallinto. Tietenkin. Pääkaupunkiseudun kunnat on liitettävä pikimmiten yhdeksi kunnaksi. Liitos olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Nykyiset rajat pääkaupunkiseudun kuntien väillä ovat niin keinotekoisia ja usein ihmisille haitallisia. Erillinen nykyisen paikallishallinnon yläpuolella oleva metropolihallinto olisi tuhlausta ja byrokratiaa jollaista vastustan jyrkästi.
Esimerkiksi pääkaupunkiseutu: En kaipaa mitään byrokraattista hallintohimmeliä erillisen metropolihallinnon tms nimellä. Pääkaupunkiseudun liittäminen yhdeksi kunnaksi on viivästynyt jo liiankin pitkään. Rajat ovat hyvin keinotekoiset ja haittaavat ihmisiä. Ainoat jotka typerästi roikkuvat PK-seudun keinotekoisissa kuntarajoissa kiinni, ovat omia asemiaan varjelevat tietyt paikallispoliitikot. Espoon kaupunkilaisistakin hyvin moni järkevä haluaa kuntaliitoksen.
Kim Sjöström
Liberaalisen puolueen ehdokas, Helsingin vaalipiiri
Muutama vuosi sitten kirjoitin asiasta seuraavaa, silloin käyttämääni Uudensuomen blogiin. Olen edelleen tietenkin samaa mieltä.
http://kimsjotrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/121439-hallinnon-keventamista-ja-helsinkia-koskeva-kuntaliitos
Helsinkiä koskeva kuntaliitos
Turhaa hallinnointia ja byrokratiaa tulee vähentää. Pääkaupunkiseudun kuntarajat ovat mielestäni keinotekoisia ja haitallista byrokratiaa, joten kannatan että ne poistetaan. Muodostuu yksi metropoli.
Metropolissa voi mielestäni olla aluekohtaista, hallinnollisesti kevyttä itsehallintoa. Lähidemokratia.
Joka tapauksessa, yhtenä kuntayhteisönä pääkaupunkiseutu (metropolialue) pystyy paljon paremmin vastaamaan nyt ja tulevaisuudessa ajankohtaisiin haasteisiin. Seutua kehitetään kokonaisuutena. Erityisesti liikenneinfrastruktuuri, maankäyttö ja yhdyskuntasuunnittelu.
No entäs vapaus ja liberalismi? Niin, lakisääteinen kunta on pakkoyhteisö. Itsessään byrokratian luomus. Oikeus yksilönvapauteen ja itsenäisyyteen kuuluu ihmisille, eikä suinkaan epävapaaehtoisille pakkoyhteisöille. Näkemykseni mukaan pakkoyhteisön rajojen muuttamiselle ei ole liberalismin vapausihanteista johtuvia esteitä. Siten redusoituu tarkoituksenmukaisuuskysymykseksi, mitkä ovat pakkoyhteisön rajat ja kokoonpano, jos ylipäänsä välttämättömistä tarkoituksenmukaisuussyistä pakkoyhteisön sallitaan olevan olemassa ja käyttävän valtaa. On pikemminkin yksilönvapauden loukkaamista, mikäli jokin hallinto haluaa pitää pakkoyhteisön kokoonpanon ja rajat ihmisten kannalta kovin epätarkoituksenmukaisina ja haitallisina. Mielestäni Helsingin ja pääkaupunkiseudun resursseja on käytettävä taloudellisesti, järkevästi ja myönteisesti, viisaasti ja tulevaisuutta rakentaen.
Kuntaliitos pitää hoitaa niin, että sen avulla säästetään veronmaksajien rahoja. Niinpä kuntaliitoksessa ei saa antaa syntyä ylisuurta byrokratiakoneistoa. Johtaja- ja byrokraattivakansseja on syytä leikata pois. Niiden leikkaukset voidaan hyvin aloittaa jopa ennen kuntaliitosta.
Ainakin Helsinki, Espoo ja Vantaa pitää mielestäni yhdistää, ja lisäksi muodostettavaan kuntaan voitaisiin yhdistää monia kuntia näiden rajoilta.
Kuntaliitoksen tuloksena syntyvälle suurkunnalle siirtyy kunnallisverotusvalta.
Erillistä metropolihallintoa ei pidä päästää syntymään yhdistetyn pääkaupunkiseudun kuntahallinnon lisäksi. Erillinen metropolihallinto on jättimäistä turhaa byrokratiaa ja lisäkustannuksia, kun koko metropolihallinto voidaan ja pitääkin muodostaa kuntaliitoksella. Erillinen verotusoikeus metropolihallinnolle (sen lisäksi että jo on kunnallisverotus) on haitallista byrokratiaa ja merkitsee verojen turhaa korottamista.
Löyhällä yhteistyöelimellä saadaan aikaan hallintohimmeli, johon uppoaa veronmaksajien rahaa ja joka ei yleensä saa aikaan mitään hyödyllistä. Metropolihallinnon rakentelu löyhänä yhteistyöelimenä on siis mielestäni sellainen idea, jota tulisi kohdella kuolleena syntyneenä.
Lähidemokratia on jo nyt kadonnut Helsingistä. 600 000 asukkaan kunta ei ole mainittavan lähidemokraattinen. Kuntaliitos jossa muodostuu vaikkapa 1 200 000 asukkaan kunta, ei merkitse mitään olennaista muutosta tähän tilanteeseen. Lähidemokratia on siinä edelleen vain suunnilleen yhtä kaukana.
Tämänkertaisen blogikirjoituksen tarkoituksena ei ole mennä tarkastelemaan mikä lähidemokratian muoto otettaisiin käyttöön, vaan siltä osin tyydyn ilmaisemaan käsitykseni että Helsingissä on olemassa lähidemokratian toteuttamisen tarve. Lähidemokratiaa tulisi mielestäni lisätä. Kaupunginosille. On vain varottava, että sen kautta ei muodostu turhaa byrokratiaa. Lähidemokratian hallinto on syytä pitää kevyenä. Suhtaudun varoksuen erillisen verotusoikeuden antamiseen kaupunginosaportaalle. Metropolissa voisi mielestäni siis olla aluekohtaista, hallinnollisesti kevyttä itsehallintoa.
18.10.2012 Kim Sjöström
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.