Tarkoitus ei ole vähentää ihmisten vapaapäivien lukumäärää. Mutta ne on saatava irti kirkkolaista. On jo käytännöllisestikin ikävää, että vapaapäivät ovat kirkon asettamassa pakkopaidassa, josta maalliset ihmiset eivät pääse poikkeamaan, vaikka yhteisymmärryksessä haluaisivatkin.

Periaatteessa on väärin että uskovaiset ja kirkko sanelevat valtion lainsäädännön kautta, milloin uskonnottomilla ihmisillä on vapaapäivät. Kytkös kirkkolakiin pitää purkaa. On periaatteellisesti ja yhtä hyvin käytännöllisyyden kannalta vakavasti väärin, että normaalit ihmiset ja liikeyritykset joutuvat papisvaltaisten kirkkosääntöjen velvoittamana pitämään omassakin maallisessa toiminnassaan kirkollisia, uskonnollisia pyhäpäiviä.

Niinpä vapaapäivistä täytyy tehdä oma lainsäädäntö, jossa vapaapäivät vapautetaan kirkollisesta pakkopaidasta eli poistetaan kytkös uskonnollisiin pyhiin.

Lähiviikkoina on ajanjakso, jota uskovaiset judeo-kristilliset kutsuvat nimellä pääsiäinen. Sillä on kuulemma heille jotakin maagista merkitystä. Niinpä heidän taikauskoisten kuvitelmiensa takia meidän muidenkin riesana on sitten päiviä, jolloin kaupat eivät ole auki hetkeäkään eikä liikenne toimi. Ihmetellä täytyy että jotkut taikauskoiset edes kehtaavat sanoa muille, normaaleille ihmisille että normaalienkin ihmisten pitää totella jotakin magiikan aikatauluja. Eikö taikauskoisia edes hävetä.

 

Maallisen vapaapäivälain aikana, ihmiset saisivat saman lukumäärän vapaapäiviä, mutta niiden ajankohdat vaikkapa sovittaisiin työntekijän ja työnantajan välillä. Uskonto saataisiin potkaistua pois olemasta niiden sopimisten pakkopaitana.

 

Elinkeinoelämän tuottavuus ja tehokkuus paranisivat. Elinkeinoelämän edunvalvojat ovat jo vaikka kuinka kauan kritisoineet, että uskovaiset pitävät maassamme yllä kallista ulkomuseota, ja pitävät muitakin ihmisiä älyttömän taikauskonsa museon pakko-osallistujina. Elinkeinoelämä on harmitellut nk arkipyhistä aiheutuvaa tyhjäkäyntiä ja arkipyhän olemassaolon aiheuttaman seisautustarpeen aiheuttamia viiveitä ja kustannuksia kun tuotantotoiminnan seisautuksessa on alasajovaihe ja käyntiinajovaihe. Uskovaiset ja heidän kirkkonsa eivät ole olleet laisinkaan halukkaita maksamaan liikeyrityksille korvauksia tuollaisesta jatkuvasti joka vuosi aiheuttamastaan vahingosta.

 

Maalliset ihmiset, joita ei vähempää voisi hetkauttaa taikauskoisten kanssaeläjien tabukuvitelmista johtuvat oudoksuttavat käsitykset joidenkin kalenteriajankohtien maagisista ominaisuuksista, joutuvat jäämään ilman normaaleja palveluita monina päivinä vuodessa. Sellaisina päivinä joissa ei ole mitään erityistä, mutta joista päivämääristä kristityt uskovaiset kuvittelevat että silloin ei normaalitkaan ihmiset saisi tehdä normaaleja asioita, vaan pitäisi palvoa jotakin kristittyä kuvitelmaa.

 

Tiedän kyllä, että tämän esitykseni toteuttaminen johtaisi kenties meillä joillakin uskonnottomilla joihinkin pieniin rahallisiin menetyksiin. Mutta maallisuuden periaate on tärkeä, ja siksi vähäsen rahanmenoakin on mielestäni siedettävää. En minä oikeastaan edes halua hyötyä rahallisesti itse siitä, että jotkut uskovaiset kanssaeläjät kuvittelevat joitakin päiviä maagisiksi tabuiksi.

Uskonnottomilla ihmisillä on (näiden kirkkolain arkipyhien vielä ollessa pakottavaa työaikalainsäädäntöä), luontevasti mahdollista ansaita hieman lisää rahaa korotettuina tuntipalkkoina siitä, että tekevät työvuoroja arkipyhinä niissä työpaikoissa, jotka poikkeuksellisesti saavat olla toiminnassa arkipyhänäkin eli kirkollisesti maagisena päivänä. Me uskonnottomat ihmiset emme tietenkään usko mihinkään uskovaisten maagisiin kalenteritabuihin, vaan me uskonnottomat työskentelemme ihan luontevasti ja kummempia maagisia vaikutuksia kokematta näinä arkipyhinäkin. Mehän olemme immuuneja uskomuksille, että jotkin kalenterin päivät olisivat jotenkin pyhiä.

Nykyäänkin tietenkin monet tosiuskovaiset saavat kuvitelmiensa takia varmaan jotakin vakavia ongelmia (pääkopassaanko?), jos ryhtyisivät tekemään työtä arkipyhänä. He ilmeisesti eivät kykene työhön heille maagisina arkipyhäpäivinä.

Tällä tavoin kun on, ja siis vain normaalimpi osa väestöstä kokee olevansa kykeneviä työhön arkipyhinä, on nykyisen työaikalainsäädännön nojalla työnantajien pääsääntöisesti maksettava korotettua tuntipalkkaa työnteosta arkipyhäpäivinä. Juuri näiden korotettujen ylityöpalkkojen saajina on tietenkin ihan tyypillisesti normaaleja, ei-uskonnollisia ihmisiä.

Toisaalta, arkipyhistä maksettavat erityisesti korotetut palkat ovat selvä rahallinen rasitus työnantajille ja huonontavat näiden kilpailukykyä. Työnantajat joutuvat maksamaan korotettuja palkkoja, koska niin monet uskovaiset ja heidän hassu kirkkolakinsa kokee jotkin kalenterin päivät maagisina tabuina uskonnollisista syistä.

Esitykseni toteuttaminen saattaa johtaa siihen, että arkipyhien palkkoihin maksetut pyhäkorotukset jäävät historiaan. Pieni uhraus uskonnottomilta yhteiselle hyvälle sekä hyvä parannus elinkeinoelämän kilpailukykyyn ja kustannustehokkuuteen.

Jos taas niin kävisi, että vain harvat työntekijät ovat halukkaita työskentelemään maagisina arkipyhäpäivinä (jotka siis saisivat olla ihan vapaasti liikkeiden aukiolopäiviä), siinä tapauksessa nämä työskentelemään halukkaat työntekijät ovat lisäpalkan arvoinen niukka resurssi työnantajille - ja ammattijärjestöt siinä tapauksessa onnistunevat neuvottelemaan ihan resurssiniukkuudesta johtuvaa korotettua palkkaa niille jotka työskentelevät uskonnollisina pyhinä.