Kaikille ei riitä töitä. Kun yhtä tiettyä sukupolvea (1950-luvulla syntyneitä) pidetään pidempään töissä eläkkeen superkarttumisen houkutuksilla jne, uusin aikuisiksi varttunut sukupolvi ei välttämättä mahdu palkattuihin työpaikkoihin ollenkaan.

Nuorisotyöttömyyden ja nuorempien sukupolvien työllisyyden prekaariuden eräänä taustana on suurten ikäluokkien roikkuminen kiinni vakituisissa työpaikoissa. Yli 60-vuotiaat keräilevät näinä vuosina eläkkeisiinsä superkarttumaa - jonka sitten vielä tulevaisuudessa maksavat työpaikkojensa yhä korkeampina sivukuluina ne jotka ovat työssäkäyviä sukupolvia siinä vaiheessa (viimeistään kymmenen vuoden kuluttua) kun superkartuttajasukupolvi lopulta on nostamassa joka kuukausi isoja eläkkeitään.

Koulutustaso on alkanut huonontua. 1980-luvulla syntyneiden suomalaisten koulutustaso on alempi kuin 1970-luvulla syntyneiden.

Turvallisin työmarkkina-asema on juuri nyt niillä, joilla on vakituinen työpaikka ja eläkeikä täyttynyt tai hyvin lähellä. Eli kuusikymppiset. He voivat keräillä superkarttumaa niin kauan kuin se on mahdollista, mutta työpaikan lopettaminenkaan (jos niin huonosti sattuisi nyt käymään) ei olisi heille kohtalokasta, sillä he voivat suunnilleen saman tien jäädä eläkkeelle, etsimättä enää uutta työpaikkaa.

 

Ihmisten tulee ymmärtää, että etenkin konservatiivit ja ay-sosialistit ovat automaattisesti enemmän eläkkeellejäävien puolella kuin työtä etsivien nuorten sukupolvien puolella.

Tällä hetkellä valta on 1950-luvulla syntyneillä ja superkartuttajaikäpolvella. Nykyisissä suurissa eduskuntapuolueissa valta on eduskuntavaalien jälkeenkin näillä. Kuusikymppisillä. Ymmärtävätkö nuoremmat sukupolvet kerta kaikkiaan hylätä nuo puolueet, vai äänestävätkö nuoremmat sukupolvet edelleenkin niin että joutuvat sitten itse maksamaan viulut noiden vallanpitäjien eläkesitoumuksista....