Minua on monet vuodet kiinnostanut se ilmiö, että nuoret koululaiset itse eivät yleensä tunnu omaavan kaipausta eivätkä halua kouluvirsiin, kuten Enkelitaivaan-virteen ja suvivirteen.

Sen sijaan Suomen aikuisväestöstä noin 85% on verrattain luotettavien kyselytytkimusten mukaan roikkuvaisia kyseisissä kouluvirsissä.

Pavlovin koirakoe aikanaan oli semmoinen, että koirille tarjoiltiin ääniefektin jälkeen useaan kertaan tiettyä kokemusta mitä saa (=ruokaa) kun heti sen jälkeen tuli miellyttävä seuraus (ruokaa). Tällä koirakokeella testattiin ehdollistamista. Kokeessa tosiasiallisesti ehdollistettiin koiria ja katsottiin, kuinka monta toistokertaa oli tarpeen kunnes koira alkoi odottaa tiettyä seurausta (ruokaa) ääniefektin jälkeen vaikkei sitä seurausta sitten enää sillä kertaa ääniefektin jälkeen tapahtunutkaan.

 

Kun peräti 85% väestöstä reagoi epärationaalisesti kouluvirsiin, tiettyyn ääniefektiin, nämä virret näyttävät ehdollistamiselta. Ihan kaikki aikuiset eivät ole ehdollistuneet, eihän mikään käyttäytymistuputus (ehdollistamisprosessi) johda sataprosenttisiin tuloksiin. Mutta 85% käyttäytyy niin. Vaikkeivät kouluiässä olevat siis yleensä niin käyttäydykään vielä.

 

Noin tai melkein 10 toistokertaa, noin yksi per vuosi, kouluvirttä näyttää merkitsevän kohdejoukosta 85% ehdollistumista.

Kun nuoret koululaiset itse eivät yleensä tunnu omaavan kaipausta eivätkä halua näihin kouluvirsiin (vaan päinvastoin moni heistä pitää niitä tylsinä tai ääliiömäisenä toistona), ilmeisesti he eivät (vielä) ole ehdollistuneet niihin.

 

Mitään järkeähän ei ole pitää että jonkin virren ryhmälaulaminen olisi edellytys sille että joulu tulisi. Ja mitään järkeähän ei ole sellaisellakaan odotuksella, että kesä ei alkaisi jollei kouluissa olisi Suvivirttä.

Nämä ääniefektit (kouluvirren laulattamiset) ovat oleellisesti aivan samanlaista kuin Pavlovin koirakokeen ääniefekti.

 

Kim Sjöström