Uskovat kristityt ja monet tapakristityt ovat hyvin usein ideaalista tykinruokaa. (Asevoimien näkökulmasta ideaalista:  tottelevaisenpuoleisia ja uhrautumisvalmiuksisia.)

Uskontoon uskovilla ja tapauskovilla ei ole kovin hyvää kriittisyyttä. Uskovaiset ovat hyvin usein vakuuteltavissa ja yllytettävissä tuntuviin uhrauksiin, ja tämä onnistuu erityisen hyvin jos uhraus esitellään uskon asettamana. Uskonto jo valmiiksi käskee uskoviaan moniin pahuuksiin. Pahuus itsessään ei ole uskoville vierasta ja hyvin monilla uskovilla ei oikeasti ole kykyä tunnistaa ja torjua pahuutta. Uskovaiset ovat hyvin usein vedätettävissä ja motivoitavissa tekemään aika ilkeitä tekoja, auktoriteetin tahdosta.

Suomessa periaatteessa kaikki miehet joutuvat ja ovat joutuneet puolustusvoimien palvelukseen - siis myös uskonnottomat ja uskonnottomuuteen taipuvaiset ja uskonnosta kiinnostumattomat.

Siksi onkin hyvin pitkään herättänyt ihmetystä, miksi puolustusvoimat on hyvin systemaattisesti ja hyvin jumiutuneesti kieltäytynyt kunnioittamasta ihmisten uskonnonvapautta ja hyvin monissa tilanteissa käyttänyt pakkovaltaansa palvelusessa oleviin niin että joko painostetaan tai pakotetaan kristinuskon menoihin.

Tämän yllä selostetun taustan katson nyt tarpeelliseksi mainita, kun asiassa on viimeinkin tulossa muutoksia parempaan päin. Ihan jo historiallisen dokumentaation muodostamiseksi tästä vallinneesta ilmiöstä.

Nyt kun sodankäynti on muuttunut hyvin voimakkaasti teknologiseen suuntaan ja tykinruoan määrää ei enää tarvita ollenkaan niin paljoa, vasta nyt asevoimien johdossa on alkanut näkyä valmiutta noudattaa uskonnonvapauden velvoitteita edes jotenkuten. Kristinuskolta siis väheni sen hyödyllisyysasema asevoimille, joten asevoimien johto ei enää ole niin lojaali kristinuskon pakottamista halajaville tahoille.

Puolustusvoimien johto on ihan itsekkäistä syistä, haluten varmistaa sopivan tykinruoan riittävät lukumäärät, tukenut voimallaan ja vallallaan (ja jopa lakeja rikkoen) nimenomaan kristinuskon asemaa, tuputusta ja vaikutusta puolustusvoimissa palveleviin.

Puolustusvoimien ja pakkouskonnon välillä on hyvin pitkään ollut

(perustuslain uskonnonvapauspykälän ym ihmisoikeuksien vastainen)

liittouma jossa puolustusvoimat on järjestelmällisesti pakottanut nuorille ihmisille kristinuskoa ja kristinusko vastavuoroisesti on tuottanut sotlasaineksen tyhmistämistä ym. Tämä on liittoutumisen merkittävä taustasyy. Sillä asevoimien johto on hyvin tiennyt että uskovat kristityt ja monet tapakristityt ovat asevoimien kannalta hyvin usein ideaalista tykinruokaa.

 

Kim Sjöström