1800-luvun fennomaanit liittoutuivat, mutta eivät mielestäni varsinaisesti Venäjän kanssa, vaan gottorpilaisen keisarisuvun kanssa.

Nykyisellä Venäjällä ei suomalaisilla ole suomalaisten omaa miestä kyseisen slaavimaan diktaattorina. Tässä on mielestäni oleellinen ero nykytilanteen ja 1800-luvun välillä.

 

 

1800-luvulla esivanhempiani oli mukana fennomaaneissa.

Fennomaanit kyllä liittoutuivat 1800-luvulla. Mielestäni he eivät liittoutuneet varsinaisesti Venäjän kanssa, vaan he liittoutuivat keisarin kanssa. Tässä on valtava ero.

 

Valtaistuimella oli silloin gottorpilainen hallitsijasuku. Kun heidän tekojaan ja toimintaansa (eikä mahdollisia puheita) tarkastelee, havaitsee että he olivat kuin suomalaisten maanmiehiä.

Suomalaisia he kohtelivat suunnilleen kuin kansalaisia. Venäläisiä he kohtelivat kuin alamaisia (joskus jopa kuin orjia) ja Venäjää he kohtelivat lähinnä alusmaana, kuin hyödynnettävänä siirtomaana.

Monet suomalaisetkin saivat heidän kaudellaan hyödyntää taloudellisesti Venäjää, kuin suomalaisten siirtomaana.

Keisarikuntaa hallittiin suomalaiskansojen maiden keskellä sijaitsevasta keisarinkaupungista käsin. Talvipalatsi ja Pietarhovi ym ovat inkerinmaalaisten maakunnassa. Suomenlahden ympäristö oli imperiumin keskeisin alue.

Gottorpilainen keisarisuku kyllä tiesi varsin hyvin, mihin kulttuuripiiriin he henkilöinä kuuluivat ja mistä heidän mieslinjaiset isänsä ja esi-isänsä olivat ja mitkä olivat heidän esi-isiensä perintöä (sekä legacy että inheritance).

Keisari Paavali, Vanhan Suomen hallitsija, oli säätänyt Venäjä-nimisen alusmaan diktatuurin periytymiselle kruununperimyslain, joka oli hyvin jyrkästi mieslinjainen ja asetti miehet ja miesten polveutumisen aina etusijalle valtaistuimen perimisessä. Tällä hän käsitykseni mukaan myös alleviivasi, että varsin merkityksetöntä ja sivuunjäävää tulee keisarisuvun perinteissä olla niiden esivanhempien ja maiden, jotka olivat tulleet perintönä naisen, suvun erään esiäidin, Anna Petrovnan kautta. Niitä maitahan lähinnä hyödynnetään. Ja vastaavasti keisari Paavalin kruununperimyslaki kaikessa mieslinjaisuudessaan mielestäni alleviivasi, että suvun merkittävin legacy oleva peräisin esi-isältä, (Anna Petrovnan aviomieheltä), Gottorpin herttualta Kaarle Frederikiltä, joka oli Ruotsin ja Suomen valtaistuimen perillinen. Lokakuun 1742 tapahtumista (Turussa) lähtien, gottorpilaisen keisarisuvun käsityskykyisimmät päämiehet tiesivät, että he ovat nimenomaan suomalaisten maanmiehiä.

 

Parin keisarin hallituskausilla, Suomen parlamentti oli ainut parlamentti joka oli toiminnassa missään päin imperiumissa. Gottorpilaisen keisarisuvun aikana, Venäjällä ei yleensä ollut edes parlamenttia, vaan Inkerinmaalla sijaitsevat keisarit hallitsivat erästä alusmaataan Venäjää niin kuin Belgia hallitsi Kongoa.