Asia on tärkeä ihmisoikeuksille Yhdysvalloissa.

Tämä vuosi on Yhdysvalloissa, naapurimanterella sijaitsevassa suuressa feodaalivaltiossa, vaalivuosi. Sikäläiset valitsevat itselleen presidentin, koko edustajainhuoneen, sekä kolmanneksen senaattinsa jäsenistä.

Nyt tuli valittavaksi myös yksi tuomari Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen. Tämän vaali on kuitenkin välillinen: presidentti tekee nimitysesityksen ja senaatti päättää vahvistaako nimitykseksi. Yhdeksänjäsenisen tuomioistuimen tuomarinpaikka aukesi, kun tekstualisti-ideologinen patakonservatiivi Antonin Scalia heitti henkensä 79 vuoden iässä.

Avainasemassa uuden tuomarin valinnassa on presidentti. Hän tekee aloitteen. Hän valitsee henkilön. Senaatti ei pääse tekemään aloitetta, vaan sen valta rajoittuu siihen että voi torjua presidentin nimeämän henkilön. Ja pääsee halutessaan viivyttämään nimitysprosessia. Jopa niin että nimittävä presidentti ehtii vaihtua välillä.

Minun arvioni on, että itse asiassa, tätä nyt avautunutta lukuunottamattakin, seuraava presidentti pääsee joka tapauksessa täyttämään yhden-kolme eri paikkaa Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Vielä elossa olevista, tuomarit Anthony Kennedy, Ruth Bader Ginsburg ja Stephen Breyer ovat kukin hyvinkin mahdollisia eläkkeellejääjiä ennen vuotta 2021. Näistä kukaan ei kuitenkaan varmaankaan jää virasta ennen kuin uusi presidenttti tänä vuonna valitaan.

Noin monta paikkaa avautumassa täytettäväksi ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden valta sentyyppinen kun on, niin on mielestäni tietenkin ihan aiheellista että Korkeimman oikeuden tuomarinimitykset muodostuisivat kerrankin erääksi avainkysymykseksi kansanvaalissakin. Nyt presidentinvaalissa.

Tänä vuonna valitaan jäseniä senaattiinkin. Siinä asetelma on tällä kertaa sensuuntainen, että republikaanit eli sikäläiset patakonservatiivit voivat vain hävitä (tai suunnilleen säilyttää asemansa). Liberaaliseen ja sosialistiseen ('edistyksellisempiin') suuntiin kallistuva toinen suurpuolue, Demokraatit, voi joko pysyä nykyisen suuruisena tai voittaa jonkin verran. Senaatissa on nyt niukka republikaanienemmistö. Seuraavaksi siellä voi jopa olla demokraattienemmistö, tai sitten republikaanit jatkavat niukkana enemmistönä.

Se, mitä tälle nimitykselle tapahtuu ja mikä on presidentinvaalin ja senaatin vaalin tulos, on valtavaa vaikutusta Yhdysvaltain alueella ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeustilanne voi joko kääntyä taantumiseksi tai vaihtoehtoisesti säilyä edes nykyisenä, ehkä jopa parantua.

 

Jos nyt avoimelle paikalle tuomariksi nimitetään 'edistykselliseen' suuntaan kallellaan oleva tuomari (eli Obaman jonkinlainen hengenheimolainen), niin se kallistaa tuomioistuinta hieman edistyksellisemmäksi ja vapaamielisemmäksi, mutta taatusti vain pari aselta, sillä kyllä nykyisesä edistyksellissiivessä sitten joku tuomari muodostuu oman laitansa sellaiseksi swing-päättäjäksi joka ajoittain liittoutuu vanhoillisten tuomarien kanssa.

 

Vaalivuoden dynamiikassa tämä nimityskysymys tulee näkymään monilla ja odottamattomillakin tavoin.

Aiemmat kokemukset osoittavat että nimenomaan republikaanit ovat tyypillisesti sellaisia henkisiä piranhoja, että he saavat aikaan heille epäeduksi koituvia dysfunktiota ilmentäviä sähläilyjä. Muistan, kuinka vuonna 2012 Yhdysvalloissa juuri konservatiivit saivat omat presidenttiydentavoitteijansa näyttämään aika roistoilta yleisesti ihmisten smissä, kun republikaanien omassa esivaali-piranhoinnissa jokainen merkittävä republikaani-tavoittelija sai mutavyöryt mustauksikseen - omilta puoluetovereiltaan. Lähes rajattomat maunonnan rahavarat johtivar erityisen mustuneisiin maineisiin, kun -kiinnostavaa sinänsä- mainosrahaa käytettiin etenkin toisten mustaamiseen. Konservatismin ideologia (kuvaannollinen 'vesien seisahtaneisuus') on ilmeisesti se, joka on omian saamaan ainoan liikehdinnän konservatiivien keskuudessa oleman negatiiviselta, dysfunktionaaliselta näyttävää toimintaa. Mainostajalle ei ole käytettävissä konservatiiviviehdokkaista oikein mitään myönteistä mainostettavaa, niin pitää siksi ryhtyä pilaaman klpalijoiden julkikuvaa. Ikäänkuin konservatiivisuus on este myönteisyydelle.

Sitäpaitsi nyt kun edellinen viranhaltija kuoli (toki ilmeisen luonnollisesti, ikääkin oli jo 79 vuotta) niin joiltakin äänekkäiltä yhdysvaltalaisilta voi odottaa jotakin salaliittofantasioita ja hullutuksia. Aiemminkin niitä on putkahdellut. Vainoharhaiset salaliittohöyrähdykset ovat tyypillisesti konservatiivien leirissä esintyviä lieveilmiöitä (voisi ajatella että vanhoillisuus ja uskonnollisuus ovat tyypillisesti niin sairasta että jotkut samat sitten hurahtavat myös salaliittoharhoihin). Aiemmissa vaalitilanteissa, ainakin presidenttityrkky Donald Trump (konservatiivi) on höyrähdellyt innokkaasti ja isoon ääneen deluusioihin salaliitoista jne. Kyllä nytkin jotkut konservatiivit.