Romanian tasavallan hallitus on määrännyt että tänä vuonna 13 elokuuta nyt on (eräs) maansurun päivä valtiollisesti Romaniassa.

Moldovan tasavallan presidentti on asetuksellaan määrännyt että tänä vuonna 13 elokuuta nyt on (eräs) maansurun päivä valtiollisesti Moldovassa. Liput puolitangossa ja virallinen hiljainen hetki.

Kaksi veljeskansaa, jotka eivät yleensä ole yhtään mistään yhtä mieltä, eivätkä tähän mennessä ole onnistuneet yhdistymään valtiollisesti toisiinsa, yllättäen tällaiseen!

 

Seuraavaksi joku tietysti kysyy, mitä tämänvuotinen tämä surupäivä symboloi.

Vastaus ei ole mikään yhteinen vlahi- eli valakki-historiallinen juttu menneisyydessä. Hmmm, jotakin outoa tekeillä...

 

Vastaus nimittäin on, että molemmat tasavallat aivan yhtä jalkaa päätyivät pitämään maansurun, eli kansallisen surupäivän, sen johdosta että kuningatar Ana haudataan Curtea de Argesin katedraaliin Muntenian maakunnassa Etelä-Romaniassa juuri tuona 13 elokuuta.

Onko kyseessä joku moldavialais-valakialaisten muinainen kuningatar tai suorastaan pyhimyskuningatar, jonka maalliset jäännökset (reliikit) translatoidaan vuosisatojen kuluttua jostakin toisesta hautapaikasta tuohon nimenomaiseen katedraaliin....

Ei. Siispä, kuka on kuningatar Ana ja miten hän liittyy Moldovaan ja Romaniaan?

Tiukasti ottaen, kuningatar Ana, eli Bourbonin prinsessa Anne, joka ei kuollut vuosisatoja sitten vaan kuoli Sveitsissä 1 elokuuta tänä vuonna, ei ollut kuningatar eikä hän liittynyt Moldovaan eikä Romaniaan hallitsemisensa kautta - sellaistahan ei ollut.

 

Mutta post-kommunistisilla veljesmailla Romanialla ja Moldovalla on viimeisen lähes vuosisadan ajalta lähes pelkästään vain kiisteltyjä ja damnatoituja merkkihenkilöitä. Minkään kommunistijohtajan tai viimeaikaisen -yleensä sitten korruptiorangaistun- poliitikon kuoleman muistoksi ei takuulla mitään ylevää käynnistetä, ei kummassakaan maassa.

 

Symboleille ja tunnekampanjoille näyttää kuitenkin olevan tarvetta, myös Moldovalla ja Romanialla. Jostakin poimitaan silloin tällöin jotakin jota voidaan ylevästi juhlistaa tai muistella.

Romanian viimeisen, valtaistuimelta syöstyn kuninkaan, kanssa sitten tämän maanpakoaikana avioon vihitty vaimo, on tällä kertaa se jotakin tarpeeksi ylevää. Näyttää siltä että hänestä ei aiheudu kummassakaan valtiossa kitkeriä kiistoja.

 

Jo viimeistään 1800-luvulta lähtien Ranska on ollut (osmani-imperiumista irtipyristelevän) Romanian esikuva ja ihailunkin kohde. Ranska on vanhastaan Romanian itselleen tärkeimmäksi kokema kielisukulaismaa lännessä, kun Romania on Itä-Euroopan ainut latina-taustainen kielellinen etnisiteetti. Ranskassa on parin vuosisadan mittaan eniten käynyt romanialaisia esim kouluttautumassa. Se että Romanian valtaistuimeltasyösty kuningas päätyi maanpaossa valitsemaan vaimokseen Pariisissa syntyneen, ikivanhasta ranskalaissuvusta olevan, Bourbonin Annen, näyttää nyt kelpaavan hyvin moldovalaisille ja romanialaisille.

 

Moldovan alueet joutuivat Romanialta Neuvostoliiton haltuun jo II maailmansodan päättyessä. NL ryhtyi pyörittämään niitä, sinänsä (enimmäkseen) romanialaisia, alueita Moldovan neuvostotasavallan nimellä. Romanian kuningas ei ollut niiden kuningas enää valtaistuimeltasyöksemisen vaiheessa vuonna 1947. Ja vasta vuonna 1948, maanpaossa, Kreikan Ateenassa, Romanian entinen kuningas avioitui Annen kanssa. Annella ei siis oikeastaan ikinä ollut mitään suoranaista tekemistä Moldovan kanssa.

Ehkä juuri siitä se riidattomuus, jolla Moldova nyt voi nostaa hänen muistonsa ylevyyteen, suorastaan maansurun merkeissä.

 

Kuningas Mihai joutui karkotetuksi Romanian valtaistuimelta vuoen 1947 lopulla. Ja siis vasta 1948, maanpakolaisena, entinen kuningas avioitui Annen kanssa. Kommunismin kukistuttua, 1990-luvun mittaan Mihai ja hänen vaimonsa pääsivät saapumaan Romaniaan. Tämä oli tiettävästi Annen ensimmäinen käynti Romaniassa. Lopulta entinen kuningas jopa sai Romaniassa entisille presidenteille varatun kaltaiset edut, kuten eläkkeen ja pääkaupungissa käyttöönsä entisen valtionpäämiehen työtiloiksi Elisabeta-rakennuksen. Mutta enemmän pariskunta yhäkin asui Sveitsissä, puoli vuosisataa pitämässään kodissa, ja vain pienemmän osan ajastaan Romanian-kodissaan. Näin, yli viisikymmentä vuotta sen jälkeen kun hänen aviomiehensä menetti Romanian valtaistuimen, Annella alkoi olla suoranaista tekemistä Romanian kanssa.

Mutta toisin kuin kommunistikauden ja korruptiokauden romanialaiset merkkihenkilöt, Anne ei ole selvästikään tehnyt mitään harmia Romanialle. Ehkä juuri siitä se että Romania nyt voi nostaa hänen muistonsa ylevyyteen, suorastaan maansurun merkeissä.

 

Kuningas Mihai elää yhä. Hän on nyt 94-vuotias. Hänen terveydentilansa on senverran heikko että hän ei osallistu vaimonsa hautajaisiin. Perheen nuoremman sukupolven jäsenet edustavat isäänsä katedraalissa ja muissa juhlamenoissa. Vanhin lapsi on 'kruununprinsessa' Margareta.

 

Kuningattaren titteli on pelkästään kohteliaisuutta, sillä Anne ei ollut hetkeäkään naimisissa sellaisen kuninkaan kanssa, joka olisi heidän avioliittonsa aikana ollut hallitsijana. Nämä ovat olleet protokollaarisesti vaikeita tilanteita: loukkaantuvatko maat joiden ex-kuninkaiden kautta ulkopuoliset ryhtyvät jakelemaan kunnia-arvoja. Esimerkiksi Kreikan tasavalta on suhtautunut hyvin vihamielisesti siihen, että ulkomaillakaan ketkään mainitsisivat Kreikan entisen kuninkaallisen perheenjäsenten kohdalla että nämä ovat olleet Kreikan kuninkaallisia (- Tosin Kreikan tasavallan edustajat ovat säännönmukaisesti niissä tilanteissa niinsanotusti haukanneet paskaa sillä ulkomailla aika monet, mukaanlukien ulkomaiset hallitukset, ovat monissa tilanteissa käyttäneet nykyäänkin Kreikan kuninkaallisia titteleitä ja sivuuttanneet olankohautuksin Kreikan tasavallan kiukuttelut).

Nyt tietenkin maansurujulistuksissa, molemmat tasavallat ovat lopullisesti virallistaneet Annelle kuningattaren tittelin, eli nyt ovat Moldovan ja Romanian hallitukset päättäneet että hän on   regina Ana.  Tämän tittelin hänelle sisältävät dokumentit löytyvät nyt kummankin tasavallan säädöskokoelmista.

 

Anakronistisuuden tarkastelemisen ja toteutuneen historian kannalta tämä on kiehtovaa.

Kuningatar Ana oli todellisuudessa vaimo maanpakolaisperheessä, ei valtionpäämiesperheessä. Hän ei toiminut vallassa olevan monarkian kuningattarena eikä sellaisen edustusroolissa. Ana oli kotiäiti, hän hoiti perheensä kotitaloutta ja viittä lastaan. Prinsessana syntynyt ja kuningattareksi tituleerattu, hän oli varsin vaatimaton ihminen - sopeutui luontevasti tavalliseen elämään ja arkipäiväisiin tehtäviin. Ana oli lojaali aviomiehelleen ja tämän valtiolliselle perinnölle.

Joku voisi kiistää merkittävyyskriteeriä käyttäen ja/tai anakronismiin viitaten, että tällainen, tosiasiallisesti muodollista asemaansa vailla ollut saa valtiollisen kunnianosoituksen. Se että hänelle nyt kuolemassa tunustetaan muodollinen asema, on tiukasti tarkastellen anakronismi.

Kuningatar Anan juhlistaminen hänen aviomiehensä kotimaassa (kotimaissa) on jossakin mielessä kuin 'tuntemattoman sotilaan' saama kunnianosoitus: samankaltaista arkielämän sankaruutta ovat tuhannet ja miljoonatkin ihmiset osoittaneet. Voi kysyä, toimiiko Anan kuoleman valtiollistaminen symbolina lukemattomille kunniansoituksen asainneille lojaaleille perheenäideille ja vaimoille, 'kodinhengetärille'. Anan valikoituminen symboliksi tähän ja tässä sinänsä sitten johtuu hänen aviomiehensä asemasta.

 

Tämä on minun nähdäkseni hyvin kiintoisa tapaus myös sosiaalipsykologisesti tarkasteltuna. Tällä vainajalla ei liene ollut näissä maissa esimerkiksi poliittisen historian 'tunnustamaa' merkitystä. Eikä hän edes ollut maassa pitkään asunut asukas taikka sen syntyperäinen kansalainen. Silti 13 elokuuta hän on näkyvillä kummassakin maassa suunnilleen kaikkialla sekä lisäksi niiden ulkomaanedustustoissa ympäri maailmaa. Kaksi tasavaltaista kansakuntaa kokee tilanteessaan mielekkääksi näkyvin formaalein muodoin 'nostaa kansakunnan kaapin päälle' tämän haudattavan vainajan, kuningattaren joka ei ollut kuningatar.

 

 

Kim Sjöström

sukututkija, historioitsija