Katalaanin kieli ja espanjan kieli ovat toisiinsa nähden kielinä ei-ymmärettäviä (unintelligibele). Tämä näkyy erityisen selvästi silloin, kun katalaaniin perehtymätön/tottumaton espanjankielinen laitetaan yrittämään kirjoittaa katalaania tai puhumaan katalaaniksi tai saamaan selkoa kuunneltavasta katalaaninkielisestä asiapuheesta.

(Yksinkertaisimmat asiathan jopa moni turistikin arvaa. Asiakielinen puhe on kuitenkin jo vaativaa eikä espanjankielinen saa siitä tavanomaisesti kunnolla selkoa.)

TIetenkin jos joku espanjankielinen on tottunut runsaaseen katalaanin käyttöön, hän on jo alkanut ymmärtääkin asiapuhetta. Mutta silloin kyse on katalaanin osamisesta, ei enää pelkästä espanjankielisyydestä. Esimerkiksi, Kataloniassa asuvat espanjankieliset usein ovat tottuneet ja hieman kouluttautneetkin katalaanin ymmärtämiseen ja jopa puhumiseen ja kirjoittamiseen.

Tilanne ei ole aivan symmetrinen, nykyisissä väestöolosuhteissa: lähes kakki Espanjassa asuat katalaanit, mukaanlukien Katalonian asukkaat, ovat opetelleet ja totutelleet enemmän tai vähemmän espanjankieleenkin. He ovat eläneet espanjaan immersoitumista. Nykyiset katalaanit ovat useimmiten ainakin jossakin määrin kaksikielisiä. Epäsymmetria toimii siis nyt niin päin, että katalaanit saavat paremmin selvää espanjankielestä kuin enimmät espanjankieliset katalaaninkielestä.

Silti, esimerkiksi ihmisen oikeushyviin vaikuttavista tärkeistä asioista eivät tyypillisesti edes Katalonian asukkaat saa selkoa toisella kielellä, vaan pelkästään omallaan - ellei joku ole täysin kaksikielinen ja vieläpä kielitaidoltaan hyvä. Sopimusten ja juridiikan kieli on omiaan olemaan niin vaikeaa.

Katalaani kielen ja espanjan kielen noin suuri erillisyys ja keskinäisen ymmärretävyyden vähäisyys, merkitsee että nämä ovat selkeästi kaksi eri kieltä.

On jopa vahingollista luottaa sellaiseen joka väittää että katalaani muka olisi espanjan kielen murre.