Sydän- ja myöhäiskeskiaikainen 'Aragonian kruunu' oli personaaliunioniin pohjautunut 'valtioliitto', itsenäisten maiden yhdistelmä jolla oli yhteinen kuningas, mutta kullakin maakunnalla (maalla) oma parlamenttinsa ja oma oikeusjärjestyksensä.

Aragonian kruunuksi (corona aragonica) tätä personaaliunionia kutsuttiin sen takia, että sen hallitsijan 'hienoin' arvonimi oli Aragonian kuningas. Itse Aragonia oli kuitenkin aika köyhä ja pienikin piirikunta, vuoristossa.

Kuningas oli alusta alkaen myös Barcelonan kreivi, jossa ominaisuudessa hän hallitsi Katalonian itsenäistä maata. Barcelonan kreivikunta ei ollut Aragonian kuningaskunnan vasalli, vaan niiden maiden alkuperät olivat ollet aivan erilliset. Alunperin Barcelonan kreivi oli ollut Frankkien keisarin vasalli, mutta vasallius oli lahonnut pois, kun Frankkien keisarius (ja kuninkuudet) olivat useasti olleet interregnumien kourissa ja keisarius pitkäänkin luhistuneena. Frankken keisariuden kenkiinherättänyt Saksan Otto ei pystynyt millään oikeudella ottamaan valtansa alaisuuteen lännessä olevia alueita, ei esimerkiksi edes Länsi- ja Etelä-Ranskaa.

1200-luvun puolivälin vuosikymmeninä, 'Aragonian kruunu' laajeni valtavasti, valloitusten tuloksena. Barcelonan kreivi, Aragonian kuningas, Jaume I 'Valloittaja' sai miehitettyä vaihe vaihelta Majorcan saaren ja Baleaarien saariryhmän, sekä Valencian rannikon. Nämä maat miehitettiin Iberian niemimaan eli Al-Andalusin muslimeilta. Uudet, kristityt herrat käännyttivät alueiden asukkaita kristinuskoon ja toivat pajon omia uudisasukkaitaan näille alueille.

Kielen leviäminen on paivavimpia todisteitta siitä, mikä etninen ryhmä hallitsi ja eniten asutti Aragonian kruunun eri maita. Se kieli oli katalaani.

Kannattaa muistaa, että aragon-murre ei levinnyt Valencian eikä Majorcan alueille. Eikä ollut levinnyt Kataloniaankaan.

Katalaanit olivat Aragonian kruunun enimpien maiden johtava etnisiteetti 1200- ja 1300-luvuilla. Vasta 1400-luvulla, katalaanien asema johtavana kansana alkoi heiketä.