Pyydän että jokainen uskonnottomien edunvalvonnasta kiinnostunut lukisi kirjoitukseni lehdestä

Vapaa Ajattelija 2/2014 sivu 16.

 

Täysin ajankohtaisia ovat myös ne linjaukset joita kolme vuotta sitten kirjoitin lehden Vapaa Ajattelija 3/2011 sivulla 11. Uskonnonharjoittamisen poistaminen kouluista, kirkon julkisoikeudellisen aseman käyttäminen sen itsensä haitaksi, uskontojen henkisen lahouden pitäminen julkisuudessa, oman vapaaehtoisorganisaation sopuisa johtaminen. Niitä myös aion yhä toteuttaa.

 


Uskonnonharjoittamisen poistaminen kouluista

Meidän pitäisi pystyä auttamaan paremmin niitäkin lapsia joiden vanhemmat eivät päästä heitä eroamaan kirkosta, mutta jotka haluavat itse kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta.
Koulun opetustyö on velvoitettu pysymään uskonnollisesti tunnustuksettomana. Tätä tulisi pystyä valvomaan paremmin ja maan kouluverkossa kattavammin.


Kirkon julkisoikeudellisen aseman käyttäminen sen itsensä haitaksi

Ihmisoikeudet eivät kuulu julkisyhteisöille. Koska ne ovat laitoksia ja viranomaisia, eivätkä suinkaan mitään ihmisiä, ihmisen yksityisessä kapasiteetissa.
Kirkon omista uskollisista voi löytyä lisää valtiosidoksen purkamista ajavia, jos heitä saa ymmärtämään mitä uhkia merkitsee että valtion kirkot ovat huterassa asemassa pysyessään julkisyhteisöinä, joilla ei ole edes välillisen vaikutuksen kautta ihmisoikeussuojaa. Uskonnonvapaushan sekään ei itse asiassa suojaa julkisen vallan 'alaosastoja' eli seurakuntia.


Uskontojen henkisen lahouden pitäminen julkisuudessa

Luotan siihen että aina kun kirkosta puhutaan, sen asema heikkenee ja siitä eroaa jäseniä. Eli kirkkoa koskien tulee kannustaa pitämään meteliä.

Erityisen rohkaistavaa on myötävaikuttaa metelin syntymiseen kirkosta yhteyksissä jossa kirkko tai uskonnollinen touhu päätyy epäedulliseen valoon.

Kirkon ja uskovaisten pitää antaa tehdä möhliä, ja niistä pitää uutisoida.

 

Kim Sjöström